Tänään voi sanoa olleensa ihan pihalla, sillä aamulla hommat käynnistyi taas pensselillä sutien ja päivä päättyi haravanvarteen. Siinä sivussa ja tohinassa huomasin valkovuokkojen heränneet talviunestaan.
Ensimmäisen kerran käynnistyi myös ruohonleikkuri, mutta mitäs ihmettä, missä se nurmikko oikein olikaan? Tuntuu, että pihamaa on vain tiivistä kangasta ja samaltakin alkoi näkyä siellä täällä. Onneksi kyläyhteisöömme oli viime vuonna hommattu pystyleikkuri ja niinpä nurmi ajeltiin myös sillä. Yhden valmistajan sivulta löysinkin osuvan tekstin: "Kulottunut ja sammaloitunut nurmikko on rikottava, jotta kasvusto virkoaisi. Pystyleikkurilla voit hoitaa työn ilman hikeä ja kyyneleitä."
Ja hah, katin kontit! Kyllä tuntui, että sai vuodattaa melkein verta, hikeä ja kyyneleitä, sillä sitä nöyhtää nousi monia monia kottikärryllisiä, ja milläs muuten kuin haravallahan ne oli kaikki kyytiin haalittava. Nyt toivotaan, että nurmikko virkoaisi ja vihertäisi kauniina läpi kesän.
Ja kun vielä huomoi, että tuo vihreä alue on jo ruohonleikkurilla leikattu, niin tuon pystyleikkurin nostama "jätemäärä" on aikamoinen.
Päivän paras hetki ja samalla myös tämän kesän ensimmäinen grillaus. Pientä iltapalaa... grillattua kanaa ja kasviksia, nam!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti