Elokuun pimeät illat

Tuntuu, että tämä aika rientää niin vauhdilla, että ei millään ehdi tänne blogiinkaan kirjoittaa. Kaikkea on tullut puuhattua ja nautittua elokuun pimeistä illoista kera kynttilöiden. 

Eilen vietettiin iltaa ystävien kanssa. Alkupaloiksi nautittiin rapuja ja pääruoaksi kokki grillasi sekä savusti lihaa kera erilaisten vihannesten. Nam, hyvää oli ja iltaa istutiin vielä pihakeittiössä takkatulen loisteessa.

Grillaamisen oiva apuväline, otsalamppu.

Tunnelmallista syyskuun alkua!

Oman pihan satoa leivontaan

Meidän pihan marjapensaat antoivat taas niin hyvän sadon, että päätin näin sunnuntain ratoksi leipoa hiukan. Viikolla olin kerännyt jääkaappiin punaisia karviaisia ja tänään perkasin niitä piirakkaan. Leikkelin kannat ja töyhtön pois ja lisäksi halkaisin marjat.

Piimätaikina on helppo ja nopea tehdä ja koska meillä ei kukaan juo piimää, niin päätin tehdä kaksi erilaista piirakka, että saan piimän käytettyä.

Tässä ensin piimäpiirakka karviaisista.

Laita uuni kuumenemaan 200 asteeseen. Voitele pyöreä vuoka.

Taikina:

4 dl vehnäjauhoja

0,5 dl kauraleseitä

1 tl soodaa

1 tl kanelia

1 tl vaniljasokeria

3 dl piimää

n. 0,4 dl öljyä

1,5 dl sokeria

Sekoita piimä, öljy ja sokeri keskenään. Sotke vehnäjauhoihin leseet, sooda, kaneli ja vaniljasokeri. Kaada vehnäjauhoseos piimäseoksen joukkoon. Kaada taikina vuokaan ja lisää karviaiset n. 3 dl taikinan päälle. 

Piirakka kypsyy 200 asteessa n. 25 minuuttia.

Siis maailman helpoin resepti... ja varmasti onnistuu vaikka olisi peukalo keskellä kämmentä. Ja suosiokin on taattu, sillä en ehtinyt kuvaa napata, kun valmiista piirakasta oli jo pala kahmaistu. Hiukan kirpakka maku, mutta jäätelön kanssa varmasti hyvää.

Sillä aikaa, kun karviaispiirakka paistui uunissa, lähdin marjaan. En ole vielä koskaa aiemmin tehnyt meidän pihan isotuomipihlajan marjoista mitään, sillä yleensä linnut ovat ehtineet ne syödä. Mutta tänä vuonna on näitäkin marjoja riittänyt ja isotuomipihlajan marjathan ovat kuin mustikoita ja maistuvatkin hiukan mustikkaiselle, mutta paljon laimemmalle.

Piimäpiirakka isotuomipihlajan marjoista

Taikina lähes sama kuin edellisessä, paitsi tuplana:

9 dl vehnäjauhoja

2 tl soodaa

2 tl kanelia

2 tl vaniljasokeria

6 dl piimää

3/4 dl öljyä

3,5 dl sokeria

Sekoita tässäkin piimä, öljy ja sokeri keskenään. Sotke vehnäjauhoihin sooda, kaneli ja vaniljasokeri. Kaada vehnäjauhoseos piimäseoksen joukkoon. Kaada taikina vuokaan ja lisää marjat n. 6 dl taikinan päälle. 

Piirakka kypsyy 200 asteessa n. 25 minuuttia.

Tajoile vaniljajäätelön kera!

Maukasta sunnuntai illan jatkoa!

Pyörähdys asuntomessujen helteessä

Tuli sitten pyörähdettyä Jyväskylän asuntomessuilla. Lähinnä minua kiinnostivat siellä pihat, mutta tietenkin talojen pohjat ja sisustukset olivat myös kiinnostavia. 

Hellettä piisasi yli 30 astetta, joten ihan kaikkia kohteita en käynyt läpi. 

Viihtyisän Pihan rakentajilla oli myös oma osasto, joten aloitanpa tämän blogipäivityksen sieltä. Esillä oli Olottaren malli Maku. Oli kiva nähdä miltä pihakeittiö voi näyttää ja miten se voisi toimia, jos siitä ihan oikeasti tekisi pihakeittiön. 

Passaisihan sitä syödä tällaisen baaripöydän äärellä...

Ja nämä jakkarat olivat kyllä todella söpöt.

Olottaren Varjo katos oli rakennettu tällä kertaa sivulle. Toimii oikein hyvin näinkin. 

Todella kiva idea, kivikorit! Suoristuu kukkapenkkien reunat kummasti.

Ja kurkistus sitten asuntomessujen talojen pihoihin ja terasseille.

Heinäkin voi olla kaunista

Positiivinen yllättäjä messuilla oli Cube 170! Tykkäsin terassista, pihasta, miljööstä ja sisustuksesta. Terassilla oli pihakeittiö, joka vetosi kyllä minuun. Kivoja ideoita, joita voisi toteuttaa meilläkin. Laatikon malliseen taloon, oli saatu pohjaratkaisu ja kodin toiminnot sijoitettua myös kivasti.

Cuben marokkolaishenkinen sisustus oli niin ihana. Täältäkin lähti monta uutta ideaa matkaan.

Ja muutaman kuvan nappasin muistakin kohteista. Erään talon yläkerrassa oli aivan valtava olohuoneen pöytä, jonka päässä vielä suuren suuri shakkilauta. Ja makuuhuoneessa iso valaisin, jollaisen voisin ottaa meille keittiöön. Jossain kohteessa taasen oli tv-huone, joka oli samaa kokoluokkaa kuin meillä. Sieltäpä siis kiva idea laittaa kolme divaanituolia rinnakkain. Oikea löhöjen löhö tv:n katselupaikka.

Rennosti keinutuoleissa

Alkukesästä ihailin yhdessä sisustuslehdessä olleita polyrottinkisia keinutuoleja, jotka olivat Lexingtonin mallistoa. No hintaakin tietysti piisasi yli 500 euroa kappale, joten unohdin keinutuolihaaveeni samoin tein. Kesälomalla oli kerrankin aikaa kierrellä myös paikallisia liikkeitä ja mitä ihmettä, tein kyllä sellaisen löydön, jota ei ole saanut katua. Ja nyt meillä siis on polyrottinkiset keinutuolit.

Nämä ihanuudet löytyi Carlsonilta ja siellä olisi ollut vaikka mitä muutakin kivaa. Nimittäin heillähän ei ole nettikauppaa eikä sivuilla kyllä muutenkaan oikein tuotteita esillä, joten kyllä paikallisen kaupan oven avaaminen kannattaa, eikä vain aina olla sen verkkokaupan armoilla. Ja hintakin oli niin halpa, että piti hieraista silmiä pari kertaa, vain 79 euroa/kpl. Näitä löytyi ruskeana ja harmaana ja muistaakseni valkoisenakin. Valitsin harmaan sävyn ja keinutuolin jalat ovat mustat.

 Lyhyen ihmisen on ehkä hankala istua näissä, mutta kun eteen laittaa pallin yms. niin ei voi muuta sanoa kuin, että ompas mukava rentoutumistuoli.

Entiset polyrottinkituolit pääsivät nyt terassille, mutta toisaalta tämä mahdollistaa nyt pihakeittiöömme enemmän istumapaikkoja, sillä tuoleja on kepeä liikutella ja istumapaikka saadaan vaivattomasti kuudelle.

Tässä vielä "kärpäsenä katossa", miltä näyttää tilanne, kun paikat ovat kuudelle.

Aurinkoista ja helteistä elokuun alkua!

Nurkat ojennukseen korien avulla

Yhdessä kesän Jeanne D´arc Livingin lehdessä oli tällaiset korit. 

Bongasin ne kylläkin sieltä vasta sen jälkeen, kun olin näitä koreja jo hankkinut. 

Ja mistäpä muualta kuin miun lempparikaupasta Sarustiikasta. 

Siis enhän tällaisia etsinyt, vaan ihan vahingossa nämä huomasin käydessäni siellä ja eikä nämä olleet kalliitkaan.

Kuistille ostin suurimman koreista, sillä siinä voi säilyttää pehmusteita ym. kesätavaraa.

Sisälle taasen tuli korien pienin malli, siis näitähän oli kolmea eri kokoa. Ja onhan se näin 30 asteen helteellä jo hyvä varautua syksyyn... Niinpä viltit odottavat jo korissa saapuvaa syksyä sekä talvea.

Ja perällä virtaa puro

Yksi tämän kesän pihaprojekteista sijoittui tontin perälle, jossa meillä virtaa puro. Puron varsi on päässyt pusikoitumaan, ja päätin sitä edes hiukan siistiä. Ensityö oli saada tältä kuvan alueelta rikkaruohot pois ja sumuttelin niihin Roundupia. Odottelin varmaan kuukauden, että pääsin tositoimiin. Pohjalle laitoin kangasta ja sitten siirtelin pihamme muista paikoista nuo kivet tähän uuteen paikkaan. Hiukan jäi projekti kesken, sillä kivet loppuivat. 

Terassiremontin aikoihin teimme jämäpaloista sillan puron yli ja kottikärrille kulkee vierellä oma kulkulankkunsa.

Jos vain kehtaisi ja olisi sitä aikaa, niin olisihan se hienon näköistä, jos tämä koko tontin peräosa olisi tehty tuollaiselle kivetykselle. Mutta tyytyminen on nyt tähän tehtyyn pätkään.

Tässä kuva puronylityssillalta toiseen suuntaan. Ihanasti sammaloituneet portaat, mutta jälleen tuota pusikoitumista havaittavissa. Saniainen on päättänyt vallata penkkaa. Mutta ei hätää, roundup ruiskutukset on tehty, jospa sitä tässä muutaman viikon kuluessa saisi tämänkin ehostettua.

Kesäolohuoneemme iltavalossa

Huh, hellettä riittää ja voitte uskoa, että sitä riittää myös kesäolohuoneessamme eli Olottaressa. Vaikka ikkuna olisi auki, niin lämpöä siellä on päivällä hurjat + 50 astetta. Nyt illallakin vielä yli 30, joten on jäänyt istumiset viime aikoina vähemmälle. Toisaalta on saanut nauttia myös ihanasta säästä ulkona. Tässä tunnelmakuvia heinäkuisessa illassa. Ruori on löytänyt paikkansa seinältä ja sen yläpuolelle on tullut kiva ajopuukyltti, joka on löytö huutiksesta muutama vuosi sitten.

Sohva vaihtoi myös paikkaa siivousmyllerryksessä. Lisäksi iso olohuoneenpöytä sai lähteä, koska se oli vain yksinkertaisesti liian iso tuohon tilaan. Pöytänä palvelee nyt vanha arkku, joka on ukkini tekemä. Pitkään mattojakin etsiskelin, mutta päädyin häräntaljaan, joka mukava jalalle niin kesällä kuin talvellakin.

Tänään kävin jo toisen kerran ihastelemassa sellaisia polyrottinkisia kiikkutuoleja. Hmm... tuntuisivat aika rentouttavalle täällä.

Kohta alkaa illat hämärtymään, ja lyhty on löytö facebookin kirpparilta, jossa tuttavani möi sitä. Ja itseasiassa se on aika näppärä, koska sitä voi siirrellä tilanteen mukaan ulos tai sisälle.

Helteistä heinäkuun jatkoa!